2018
1ST AMEND:
VASTUU
Nuorisomme aikuistuu yhä nuorempana.
Heillä joilla elämä on kunnossa - siis aikustumisuudessaan on sopeutunut Suomessa vallitsevaan melko yhtenäiseen kullttuurimme - on elämän odotuksena "hyvä elämä" jota kykenee jossain määrin hallitsemaan oman tulevaisuutensa suuntaviivoja pohtiessaan.
Pienellä osalla on ongelmia vastuun kannosta omassa elämässään.
Vastuun sijaan osa nuorista ottaa vapauden. Vapauden toimia miten haluaa koska heitä - alle 16-vuotiaita - eivät sido aikuisten lait.
"Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" - on (myös) rikollisuuden ensimmäinen lauseke. Nuorisorikollisuudesta on lyhyt askel rikolliseen elämäntapaan.
Puberteetin alkamisen aika hiipii sukupolvi toisensa myötä yhä aiemmille ikävuosille.
Emme enää voi sanoa vilpittömästi, "että alle 16-vuotiaat eivät ymmärrä mitä he tekevät joten heitä ei voida saattaa vastuuseen teoistaan."
Osa - vastuuttomimmista - hyödyntää lain porsaanreikärajan. Toimien aktiivisesti omaksi - lyhytnäköiseksi - hyödykseen ja jopa tietoisesti härnäten lainvalvojia puhumattakaan sosiaalipuolesta.
Päästäkseen kiinni vastuutaan pakeneviin nuoriin tulee pelisääntöjä muuttaa. Koska yhteiskunnalla on oikeus ja velvollisuus puolustautua yhteiskunnan ja kokonaisuuden yhteiseksi hyväksi on yhteiskunnalla on lainsäädäntöoikeus.
Sitä tulee käyttää yhteisten pelisääntöjen mukaisesti mahdollisimman monen kansalaisen sekä ihmisten hyväksi.
Siksi ehdotan, että henkilöiden rikosvastuulakia muutetaan siten, että varioitu ("aikuisten") laista lievennetty mutta ohjaavuuspainoitettu "nuorisolaki" astuu voimaan 12-vuoden iästä.
Laki ei voi, eikä saa olla kivitauluun hakattu.