|
JÄLKIKIRJOITUS 2017
|
|
JÄLKIKIRJOITUS 2006
|
1983
JOHDANTO
Idean syntyä on vaikea täsmentää näin vuosien takaa, mutta haluaisin vähätellä Länsi-Saksalaisen SK-lähetysten vaikutusta tässä esitettyyn ideaan. Alunperin 70-luvulla aloin miettimään mikä meidän liikenteessä on näin pahasti pielessä. Huomasin, että 'vika' oli aina tuossa toisessa 'törttöilijässä'. Ja kun mietin lisää, tajusin, että vika on siinä. Eli, että itsekin luokittelin kanssakulkijani ulkoisten tunnusmerkkien mukaan tuota 'tientukkoa'; 'vauhtihullua'. Kesti kauan, ennenkuin aloin oppia nielaisemaan ensimmäisen pikatuomion odottamattomasti käyttäytyvästä liikenneosapuolesta ja yrittäen kuvitella Hänelle jonkin loogisen syyn tuohon tapahtumaan. Eikä se vieläkään aina käy sujuvasti, mutta yhä harvemmin se ilmenee oman ajoneuvohallinnan aggressiivisina käyttämisenä.
Siihen aikaan kuuluin parjattuun vähemmistöön, moottoripyöräilijöihin. Minustakin tuntui toisinaan, että prätkäporukka on 'ihan tavallisia' ihmisiä. Mutta mennäpä se sanomaan noissa peltilaatikoissa ylenkatseisesti kököttäville autoilijoille. Käytännössä se oli lähes mahdotonta; jäljelle jäi elekieli, ja siinä ei ole kovinkaan runsaasti positiivisiksi miellettäviä eleitä. "Jospa vain voisin jutella Heidän kanssaan..."mietin maantiellä. Pidin myöhemmin LA-puhelinta oivallisena apuna, mutta nyt ollessani aktiivikäyttäjä, tiedän sen huomattavat rajoitukset. Joista vain osa on laitteen ominaisuuksista johtuvia.
Luin ja kuulin Länsi-Saksalaisesta SK-liikennetiedoitusjärjestelmästä. Se ei ratkaise kuin osan ongelmista; tietysti hyvä edes niin. Itseasiassa se on raskas ja jäykkä järjestelmä joka toimii hyvin johdetussa saksalaistyyppisessä kulttuurissa.
Ajatus kommunikaatiosta liikenneosapuolien välillä on hiertänyt kenkääni kuin kivi aivoissani...
Tekniikan ja erityisesti elektroniikan kehittyminen ja edullistuminen 80-luvulla antaa uusia ratkaisuja ongelman tekniseen lähentymiseen. Pääosa artikkelista kuvaakin näitä reunaehtoja, mutta oleellisin huomattava vaikutus on liikennekulttuurin muuttamisessa parempaan, vastuulliseen suuntaan. Yksi perusvaikuttaja siinä tulee olemaan 'välitön palaute'. Ja sen välineenä astuu esille TURVARADIO.
Ainoa oikea suhtautumistavan luominen tapahtuu lapsuusvuosina. Silloin saadaan myös liikenteessä vaikuttavat mallit mieleen, kaiken muun sosiaalisen kanssakäynnin sääntöjen myötä. Myöhemmin niiden muuttaminen on työlästä, muuttajille ja muutettaville. Liikennekultturia ei koskaan voida eristää ja pelkistää inhimillisen peruskäyttäytymisen vastaiseksi Dr.Jekyll-Mr.Hyde-muodonmuutokseksi aina kun käydään ohjauspyörän taakse tai ylitetään katu.
Kokonaisuuden vastuu on valtiovallalla. Sen kaikki toimet vaikuttavat yksilöihin, se auttaa, edellyttää, ohjaa, määrää ja rankaisee tarvittaessa. Kaikki me olemme yksilöitä, eikä valtiovallalla ole mahdollisuuksia toimia jokaisen täydelliseksi parhaaksi, tämän taas yksilö kokee rajoituksena tai epäoikeudenmukaisuutena. Joskus valtion toimet eivät ole yleisen oikeuden tajun mukaisia; sallitaan voimakkaamman oikeudella hyväksikäyttöä. Yksi selkeimmistä taloudellisen hyväksikäytön alueista joka suoraan liittyy liikenteeseen on ajoneuvonkäytön kohtuuttomiksi paisuneet kustannukset, sekä niiden kiertämistä estämään tarkoitetut pykälät ja säännökset joissa viimeisellä sijalla tuntuu olevan liikenteen sujuvuuden vaatimukset. Paljon on myös pikkumaisia säännöksiä joiden mielekkyyttä tavallinen kuolevainen ei käsitä muuksi kuin tsaarinaikaiseksi kiusanteoksi. Emme me ole niin tyhmiä kuten Jukolan juuttaat..
Tämänkaltainen esivallan suhtautuminen liikkumisen perustarpeeseen juuri vesittää liikennekulttuurin pohjan. Kun nuori yksilö, astuu luokiteltuun liikenneryhmään 'ajokortti myönnetty' on hän valmiiksi asennoitunut yhteiskunnallisen 'roiston' rooliin; autoilu on saastuttavaa, kuluttavaa, epäurheilijamaista, rajoitettavaa, vastustettavaa, ainakin verotettavaa ja mitä vielä lisäksi.. Joko hänestä tulee 'kuuliainen' joka pyytää asenteellaan olemassaoloa anteeksi ratin takana, eikä tarvitse autoa kuin päästäkseen paikasta A paikkaan B oppimatta; haluamatta oppia autoilusta mitään muuta kuin välttämättömimmän. Tahi sitten omia 'ralliajajan' asenteet (anteeksi autoilun harrastajat ja ammattilaiset, termi nyt vain kuvaa erästä Suomalaista asennesyndroomaa) jotka saavat nuoren käyttäytymään täysin edesvastuuttomasti koska hän mieltää 'olevansa jo roisto' ajaessaan autolla.
Kaikki tämä vaikuttaa Suomalaiseen kulttuuriin; tämä luo sosiaalisen ympäristön jonka 'vanki' yksilö on pitkälti kolmannelle ikävuosikymmenelle. Näistä lähtökohdista on luotava terveellä maalaisjärjellä käsitys siitä, mitä on tehtävä liikennekultturin ohjaamiseksi irti pahimmista vaikeuksista.
Kun kasvatus ja asennemutos vie sukupolvien ajan, niin tuntuu pelottavalta ajatella olevansa Suomalaisessa liikenneruletissa päivittäin mukana, ja alkaa miettiä ensiapua tilanteeseen. TURVARADIO ei ole ihmease. Se asennettuna autoon ei tee autoa liikenteessä yhtään turvallisemmaksi. Mutta kun 'kaima' TURVAVYÖ on passiivinen väline, niin TURVARADIO on aktiivinen turvallisuustekijä. Ainakin sillä on mahdollisuus, jos ME annamme sen sille..
TURVARADIOn tärkein ominaisuus on antaa mahdollisuus ajoneuvojen kuljettajille keskustella ja vaihtaa lyhyitä tiedotuksia keskenään sekä mahdollisesti muille liikenteen osapuolille kuulla läheisen liikenteen kommentit.
Oleellisena idean toimivuuden kulmakivenä on se, että jokainen ajoneuvo on varustettu TURVARADIOlla. Eli sen pitää olla pakolinen katsastusvaruste ajoneuvon hyväksymisessä liikenteeseen.
Toinen siihen saumattomasti soveltuva edellisen tekniikan/elektroniikan hyväksikäyttö on tarjota ääniviesti tulevasta poikkeavasta liikennesuoritteesta. Esimerkkinä mainittakoon Hitaan Ajoneuvon TURVARADIOversio (HATR), tai 'Puhuva Liikennemerkki'.
TURVARADIOliikenteen hallitsemiseksi jollain tavoin joudutaan käyttämään KÄYTTÄYTYMISENVALVONTALAITTEITA sekä auttamaan viranomaisia laajennetulla TURVARADIOjärjestelmillä.
Lisäksi kun (jos) jäljessä tarkemmin kuvatunlainen järjestelmä on olemassa, ei sitä tule jättää vajaatehoiseksi, sillä siedettävin lisäinvestoinnein on siihen edelleen liitettävissä/hyödynnettävissä LIIKENNESUORITEVERSIO, että ALUETIEDOTEVERSIO.
Nämäkään eivät varmaan ole ainoita mahdollisuuksia TURVARADIOn hyväksikäytössä, mutta lienevät osoittavia antamaan tarkoittamani suunnan, miten teknologiaa pitäisi pehmeällä tavalla soveltaa palvelemaan ihmistä.
TEKNINEN ESITTELY
Mikään tässä esitetystä laiteversiosta ei edellytä erityistä uutta teknistä innovaatiota. Jokainen komponentti on olemassa jo tänään. Päinvastoin; tässä tarvittavan tekniikan valttina on sen jokapäiväinen yksinkertaisuus eli edullisuus. Sovellukset ovat helposti viritettävissä tarkoitusta palvelemaan ja palvelevat luotettavasti auton koko käyttöiän.
TURVARADIO on radiolähetin/vastaanotin, toimien taajuusparilla; joka valitaan sellaiselta alueelta, joila ei ole muita häiriöitä, riittävän lyhyt kantomatka, jotteivat pitkänmatkan yhteydet ole tyypillisiä, ja jota kansainvälinen radiotaajuuksien jaon yhteydessä ei estetä käyttämästä tähän tarkoitukseen.
Kaikissa TURVARADIOjärjestelmien yksiköissä käytetään vain YHTÄ taajuusparia ja duplex-liikennemuotoa.
Lähettimen teho, antennirakenne ja polarisaatio valitaan siten, että se on kuultavissa noin hiukan runsaan näkemämatkan päässä, eli maanseudulla n 50 - 150 m ja kaupungissa n.20 - 70 m. Lähettimen säteilykuvio on elliptinen, pitkä akseli auton pituusakselin mukainen, vastaanotin antennikuvioltaan ympyrä.
Radiolaitteen sijoituspaikka sinänsä on vapaa vaikka laite pyritään valmistamaan erityisesti ajoneuvon katon ja sen verhouksen välistä tilaa silmälläpitäen.
TURVARADIO on kytkettävä aina niin, että se on aina kuntelulla kun ajoneuvon 'sytytysvirta' on kytkettynä, eli laitteessa ei ole erillistä virtakytkintä.
Ainoa sallittu ja pakollinen käyttökytkin on mikrofonitagentti, jolla laite saadaan siirtymään vastaanottotilasta lähetystilaan niinkauan kuin tagenttia painetaan.
TURVARADIOon tulee sisäänrakennettu kaiutin, joka asennusvaiheessa tarvittaessa ohitettavissa ulkoisella kaiuttimella, jos asennustapa vaatii sen, mikrofoniliittimellä ilman tagenttiohjausta, kahdella erillisella tagenttiohjauksella joista toinen ohjaa laitetta antamalla virtaimpulssin, toinen maadoittamalla ohjausnavan. Vain toista käytetään; kaksi mahdolisuutta on siksi, että voidaan haluttaessa käyttää ajoneuvossa jo olevaa äänimerkin painokatkaisinta hyväksi, sillä se on usein erittäin hyvin käsillä. Äänimerkki siirretään sitten johonkin muuhun vastaavaan paikkaan.
Kaiutin pyritään luonnollisesti sijoittamaan siten, että se on lähellä ajoneuvon kuljettajan korvaa.
Mikrofoni on valittu ja valmistettu siten, että se on herkkä vain niille taajuuksille jotka ovat tarpeen erityyppisten ihmisten puheen ymmärtämiselle, ja on epäherkkä ajoneuvojen taustamelun taajuuksille. Mikrofonin tulee olla erittäin suuntaava ja kohdistettu kuljettajan kasvoihin, että siihen ei tarvitse lainkaan koskea, eikä se ole epämiellyttävän lähellä.
Vastaanotettavaa ja toistettavaa äänen voimakkuutta ei voi suoranaisesti säätää. Kuljettajakohtainen perussäätö tehdään asennuksen yhteydessä ja muuttuvista olosuhteista pitää huolen ajoneuvon taajuuksia kuunteleva 'kakkosmikrofoni' joka ohjaa vastaanotettavien lähetysten toistovoimakkuuksia.
Koska kuvatunkaltainen järjestelmä jota ei voi sulkea, johtaa valitettavasti eräänlaiseen terroriin on siihen sisällytettävä laitekohtainen tunnistus: Jokainen TURVARADIO lähettä korvin kuulumattoman tunnistusimpulssin aina mikrofonitagenttia painettaessa, ja lähetyksen kestäessä 5 sek välein. Viranomaisten TURVARADIOversiossa, josta tulee myöhemmin selvitys, on koodin purku ja näyttölaite jolla tunnistetaan loogisimmin esimerkiksi lähettävän auton rekisteritunnus. Koska perusversio on lähetyskelpoinen voidaan sitä käyttää tarvittaessa 'identifiointiin' viranomaisia varten, eli tarvittaessa perusversio vastaa lähettämällä tunnistuspulssin viranomaisTURVARADIOn esittäessä kysymyspulssin.
Ajoneuvossa nykyisinkin oleva hätävilkku kytketään sähköisesti TURVARADIOon, siten, että se lähettää kaikissa muissa TURVARADIOissa kuultavan hätämerkkitunnuksen: ... (tauko) - - - (tauko); (morseaakkosten S- ja O-kirjaimet kuuntelutauon rajoittamina väleinä. EI kuitenkaan aitoa SOS-koodia).
Lisäksi perusTURVARADIO varustetaan ylipäästösuodattimella, joka estää haluttua nopeuseroa suuremmin poistuvan TURVARADIOlähettimen kuulumasta tähän autoon. Pääasiallisin tarkoitus tällä Doppler-ilmiöön perustuvalla suotimella on estää myöhemmin perustettavien LIIKENNESUORITE-lähettimien ('puhuvien liikennemerkkien') kuuluminen takaa, kun ko. paikka on ohitettu. Liipaisuraja määritetään kenttäkokeiden perusteella, ehkä n. 30-60 km/h luokkaa.
Moottoripyöräilijän kypäräversio Perusversion muunnos, joka rakennetaan pääosin kypärän sisään; pehmusteisiin tungetaan vastaanotin/lähetin, kuuloke ja puomin päähän tulee mikrofoni. Yhdellä liitimellä laite liitetään pyörään, siinä syötetään virta laitteelle, maadotus ja mikrofonin tagenttikytkentä ohjaussarven painonapilta. TURVARADIOn tarvitsema lyhyen kantaman antenni voitaneen sijoittaa tai valaa kypärän sisäpinnalle ettei se muodosta mitään ulkoista osaa.
Viranomaisten TURVARADIOversiot.
Viranomaiset saavat käyttöönsä kolme (3) versiota TURVARADIOsta. Pääasiallisin versio on VIRANOMAISTEN AJONEUVOVERSIO. Se koostuu seuraavista toiminnoista: perusversion normaalit toiminnot, Lähettäjätunnuksen (rek. n:o) näyttölaite, kaksoisnauhuri sitä varten, että lähetystä halutaan käyttää myöhemmin mahdollisena todistusaineistona. Kaksoisnauhuri kaipaa pienen lisäselvityksen. Sen tarkoituksena on pystyä tallentamaan n. 10 sek ennen nykyhetkeä aloitetut TURVARADIOlähetykset, jotta 'sopimaton kielenkäyttö' saataisiin tallennettua alusta alkain. Tähän käytetään jatkuvaa nauhalenkkiä äänittävää puoliskoa nauhurista johon kootaan ensin alkanut lähete, ja ohjaamosta napilla kytkettävää äänityksen siirtoa päättymättömältä nauhalta toiselle ns. koontinauhalle, joka on täytyttyään vaihdettavissa. Äänitystä voidaan jatkaa tarvittava aika. Lähettimen kooditunnus äänittyy myös nauhalle ollen purkamisen yhteydessä saatavissa ja identifioi lähettimen. Lisäksi tässä TURVARADIOversiossa on lähteystaajuuden muunnin jolla voidaan nostaa taajuus niin ylös, että ylitetään normaaliversion Doppler-ylipäästösuodin jolloin ei menetetä yhteyttä eri suuntaan kulkevaan autoon.
Toinen versio on VIRANOMAISTEN KÄSIPUHELINversio, joka on muuten samankaltainen, kuin edellä esitetty ajoneuvoversio, paitsi siinä ei ole kaksoisnauhuria. Erikseen tulee miettiä, mahtuisiko tämä TURVARADIO nykyisin käytössä oleviin käsipuhelimiin ns. Dual Band-versiona.
Viimeinen versio olisi luonnollisesti viranomaisten asemapaikassa, poliisilaitoksella oleva ALUETURVARADIOLÄHETIN, jolla voidaan antaa tarvittaessa yleisilmoitus säädettävällä lähetysteholla halutulle alueelle, ja kuuntelemaan muita perusversioiden lähetyksiä sikäli, kuin ne etäisyyden, katveiden tai muiden TURVARADIOlähetysten peittovaikutusten suhteen ovat kuultavissa.
Hälytysajoneuvoversio
Jokaiseen sellaiseen ajoneuvoon, joka on nykylainsäädännön perusteella oikeus käyttää sinistä vilkkuvaloa, voidaan asentaa TURVARADIOn HÄLYTYSAJONEUVOversio. Tämän version oleellinen lisäpiirre on 'apukuljettajan' käytettävissä oleva voimakkaan suuntaava erikoisantenniin johdettavissa oleva lähetys. Sillä voidaan 'puhua pois tieltä' hälytysajoa haittaava siviiliautoilija eli antaa yksilöityjä toimintakehoituksia lähellä oleville autoilijoille.
Hitaan ajoneuvon TURVARADIOversio Näitä on kaksi pääversiota: maataloustraktoriin, leikkuupuimuriin, ym tuleva erikoislähetin sekä työkoneversio TURVARADIOsta.
Maataloustyökoneisiin tulee asennettavaksi pelkkä lähetin joka kytkeytyy toimintaan 'sytytysvirrasta' ja lähettää lyhyttä 'PIP'-sykäystä n. 5 sek välein n. 30( keilana työkoneen taakse. Mahdollisesti yhdistetty lähetin/antenni sijoitetaan turvahytin takaylänurkkaan tai hytittömissä takalokasuojaan. Näillä edellytyksillä ei työkoneen käyttäjän tarvitse koskaan huolehtia laitteesta, kun se on kerran asennettu. Ja se heinäkuorma ei kykene peittämään lähetettä.. Eikä tarvitse pyhkiä kuraa pois, tahi laittaa uusia rautalankoja; niinkuin hitaan ajoneuvon varotuskolmion suhteen. Luonnollisesti työkoneessa saa olla tavallinenkin TURVARADIO, mutta se ei korvaa tätä hitaan ajoneuvon TURVARADIOta.
Hitaan ajoneuvon TURVARADIOversio tiellä liikkuviin, muuta liikennettä oleellisesti hitaampiin työkoneisiin, tukitila-autoihin yms. jotka nykyään käyttävät pelkkää keltaista vilkkua. NormaaliTURVARADIO jossa lisäksi on keltavilkun käyttökytkimen ohjaama lähetin joka lähettää lyhyttä 'PIP'-sykäystä n. 5 sek välein säteilykuvionaan täysi ympyrä.
Käyttäytymisenvalvonta
Jotta TURVARADIOn psyykkinen asennemuutos suuntautuisi oikeaan, haluttuun suuntaan, niin pahimmat väärinkäytökset; häiriköt on kyettävä jollakin tavoin erittelemään asiallisesta TURVARADIOliikenteestä.
Ilkivalta, tahallinen väärien ilmoitusten lähettäminen ja sivullisten herjaaminen on oltava rangaistavia tekoja.
Ja viranomaisten nauhoittamien TURVARADIOlähetyksien tulee olla todistusvoimaisia kaikissa Suomen oikeusasteissa.
Jatkuva häiriköiminen aiheuttaa sen, että 'häirikön' pääasiallisesti käyttämästä ajoneuvosta poistetaan mikrofoni, mutta muuten jätetään TURVARADIO toimintakuntoiseksi, ja ajoneuvon taakse liimataan merkki, joka kertoo symbolilla asian tilan.
Ensimmäinen perusvalvontalaite on VIRANOMAISEN TURVARADIO. Sen nauhoitusmahdollisuus ja viranomaisen asiaanpuuttumismahdollisuus ovat eräs tekijä TURVARADIOliikennettä rauhoittamaan ja asiallistamaan.
Toinen keino ja menetelmä on erikseen tarkoitukseen valmistettu vastaanottimen ja nauhurin yhdistelmä, joka voidaan sijoittaa jonnekin tien vierelle nauhoittamaan ohiajavien ajoneuvojen TURVARADIOlähetyksiä.
JÄRJESTELMÄN TÄYDENNYSVERSIOT
Poikkeuksellisen liikennesuoritteen ilmoitusTURVARADIOlähetin
Seuraavaksi on helpointa ja taloudellisesti järkevintä valmistaa ja sijoittaa POIKKEUKSELLISEN LIIKENNESUORITTEEN ILMOITUSTURVARADIOLÄHETTIMIÄ (PLSITRL tai jotain järkevämpää nimeksi!) sellaisiin paikkoihin, joissa - kuten nimihirviön alku selittää, - liikenteessä on jotain odottamatonta tien rakenteen, ajosuoritteen tahi muun (tilapäisen) syyn vuoksi ajoneuvon kuljettajalta edellytetään vielä tavallista suurempaa valppautta. Tällaisia paikkoja voisivat olla moottoritien loppuminen, tietyö, kaupungin sisäänajotien ensimmäiset liikennevalot jms. Kuitenkaan ei ole mielekästä 'kylvää' niitä vähän joka paikkaan, sillä niiden merkitys vähenee kun joka toinen liikennemerkki toistaa sanomaansa tämän TURVARADIOn kautta.
PLSITRLähetin on nauhoitettu, tai SYNTE 3:een taltioitu lyhyt toistuva viesti; esim. "Moottoritie päättyy, tie kaartaa jyrkästi vasemmalle!" - 5 sek tauko ja sama uudestaan. Lähettimessä on tarkkailuvastaanotin joka kuuntelee lähetystaajuutta; jos siellä on joku muu TURVARADIOlähetys paraikaa tulossa, niin se mykistyy sen ajaksi, ettei se sotke todennäköisesti vieläkin ajankohtaisempaa tiedotusta. Lähettimen toimintaa voidaan ohjata lisäksi eri ympäristöolosuhteiden mukaan: valaistuksen, lämpötilan, kosteuden ja vaikkapa kellon mukaan ja jopa valitsemaan määrätty tiedoitus ruuhka-aikana, yöllä, jäätävän kelin sattuessa jne. Mahdollisuuksia on monia.
Lähetin voi olla joko kiinteä; aina samassa sillankorvassa verkkokäyttöisenä tahi kauko-ohjattuna, tahi tilapäinen akkuvirralla/valokennolla tilapäisesti tiemestarin tahi poliisin paikalleasettamana. Tiedoite voidaan 'räätälöidä' SYNTE 3:een paikan päällä pienellä näppäimistöllä tekstinä ja ohjauskoodeina.
Aluetiedoteversio
Eteenpäin ajatellen ja tässä vaiheessa se Länsi-Saksalainen järjestelmä mielessä on TURVARADIO ensiluokkainen myös alueellisia tiedotteita varten. Eritoten koska Suomalaisessa versiossa perillemeno on varmistettu 98%:sti.
Menetelmät itse tiedon hankkimiseksi ovat aluetiedotejärjestelmässä paljolti samankaltaiset, eli viranomainen, tiemestaripiirit, aluehälytyskeskus, tiepalvelu ynnä muut luotettavat tahot.
Mutta jakelussa voidaan taas mennä tarkempaan kohderyhmän valintaan, ajoneuvon kuljettajiin, joille tämä tieto on tärkeä juuri tässä ja nyt. Täsmällisesti tietä seuraileva ja osin jaettava verkosto joka on sijoitettu jo nyt liikenteellisesti kriittisiin paikkoihin on TIEVALAISTUS. Nyt mietitään, että voidaanko tämä TURVARADIOn aluetiedotus moduloida tievalaistuksen syöttövirtaan ja valaisimet tahi niihin ehkä tarvittavat lisävarusteet lähettää TURVARADIOtiedotuksen sen viimeisen etapin ajoneuvon vastaanottimeen?
Näin voitaisiin maalaiskunnissa, taajamissa ja esikaupunkialueilla tarvittaessa 'räätälöidä' tiedote täsmälleen sille sisääntuloväylälle, sen osalle, jossa siitä olisi eniten hyötyä auttaessaan ajoneuvon kuljettajaa tekemään päätöksen riittävän ajoissa välttääkseen jonkin haitan liikenteessä.
VAPAAEHTOISET TURVARADIOVERSIOT
Polkupyöräilijän TURVARADIO
Myös polkupyöräilijä on oikeuksiltaan tasaveroinen, - ainakin lainlaatijoiden mielestä, - liikenteen osapuoli. Mutta kuten käytännössä tiedämme; tämä 'tasapuolisuus' on pitkälti autoilijoiden soveltamaa eli heidän ehdoilla. Eihän tämä TURVARADIOversioineen kykene ihmeisiin, mutta tämän mahdollistama asenteiden muuttaminen on SE, joka aikaansaa paremman tasapuolisuuden.
Polkupyöräilijän TURVARADIO on teknisesti esitettynä seuraava: Passiivinen, eli pelkän TURVARADIOvastaanottimen sisältävä kaksiosainen laitekokonaisuus. Ohjaustankoon tulee toinen laitekomponentti on säänkestävään koteloon pakattu vastaanotin ja kaiutin. Pyörännapaan sijoitetaan virrankehitin/välivarasto (kondensaattori), joka syöttää virran johtoa pitkin vastaanottimeen. Välivarasto siksi, että vastaanotto jatkuu minuutin pari pysähtymisen jälkeen. Käyttöä ei ole mikään vaikeuttamassa, ei nappulan nappulaa. Polkupyöräilijän TURVARADIOversio herää henkiin metrin parin pyöräilyn jälkeen alkaen kaiuttaa mahdollisesti lähetettyjä TURVARADIOviestejä. Sen käyttö ja huolto ovat äärimmäisen yksinkertaisia.
Miten se sitten käytännössä 'toimii'? Yksinkertaisesti käyttämällä 'takaisinkytkentää' esim. seuraavasti: Autoilija havaitsee kevyen liikenteen väylän risteystä lähestyvän pyöräilijän todeten TURVARADIOonsa: - Pyöräilijä kaupan eessä, mää vaan yli, ko mie käännyn Riekkisen pihhaan.." Nyt pyöräilijä heilauttaa kättään ja ylittää tien varovaisena. Mutta nyt KAIKKI AUTOILIJAT lähistöllä tietävät (muista TURVARADIOn toimintasäde!) jonkun pyöräilijän olevan ylittämässä ajoväylää, ja ovat entistä tarkempana liikkuessaan. Niin, tämä pätee jopa siinäkin tapauksessa, ettei pyöräilijällä olisi ollut sitä TURVARADIOversiotaan; autoilijat ovat varuillaan!
Jalankulkijan TURVARADIO
Toimintaperiaate on sama kuin edellä esitetyssä versiossa, vain tekninen toteutus on hiukan erilainen. TURVARADIOvastaanotin on pieni, n. saippuarasian kokoinen laatiko jota voi pitää kädessä, rintataskussa tai kaulahihnassa. Litteällä taskulampun paristolla virroitettuna ja virtakytkimellä sekä voimakkuussätimellä varustettuna se toistaa uskollisesti lähistöllä lähetettävät TURVARADIOlähetykset.
Jalankulkijan TURVARADIOvastaanotinta EI pidä mitenkään kuvitella heijastimen tarpeen vähättelemiseksi. Mistäs muuten autoilija pimeällä tiellä erottaisi kulkijan, ellei heijastin ennakoisi hänen olemassaoloaan? Onko kuitenkin liioittelua jos TURVARADIOn kotelo olisi varustettuna heijastimin?
LAKI JA ASETUS TURVARADIOSTA
Kosken tunne lainkaan lakien määrittelyn ja valmistelun proseduureja, en mene esittelemään siihen tulevia tekstejä, mutta pyrin luettelemaan eri näkökohtia joiden tulisi kuvastaa TURVARADIOajatuksen henkeä.
TURVARADIO on pakollinen katsastusvarustus 1.1.00 rekisteröidyissä autoissa. Sen tulee vastata asetusta 00 määrittelyä TURVARADIOn teknisistä ominaisuuksista ja toiminnasta.
Ne henkilöt jotka ovat vapautettu lääkärin tai viranomaisen erityistodistuksella ja joilla ei ole TURVARADIOta ajoneuvossaan; on käytettävä ajoneuvon vasemmassa yläkulmassa tai vasemman takavalon lähellä erityistä heijastavaa merkkiä joka on tarkoitukseen määritetty erikseen.
Tulli ja rajavartiosto pitävät huolen, että ulkomaiset ajoneuvot liimaavat vastaavan merkin säädettyyn paikkaan vierailun ajaksi.
TURVARADIOn toiminta ja kunto tarkastetaan normaalin katsastuksen yhteydessä.
Viranomaisten nauhoittamat TURVARADIOlähetykset ovat todistuskelpoisia kaikissa Suomen eri oikeusasteissa.
Ei ole syytä lailla kieltää, tahi muuten vaikeuttaa kahden tai useamman henkilön välistä keskustelua TURVARADIOn välityksellä.
TURVARADIOn vilpillisestä ja tahallisesta väärinkäytöstä rangaistaan asiaan liittyvän lainkohdan mukaisesti. Toistuvissa tapauksissa estetään syytetyn pääasiallisesti käyttämästä ajoneuvosta mahdollisuus TURVARADIOlähetyksiin.
Jne.
KUSTANNUKSET
Itse TURVARADIOn komponentit ovat massatuotantotavaraa ja kohtuullisen edullisia. PerusTURVARADIOyksikkö lähettimineen vastaanottimineen mikrofoneineen ja katkaisimineen ei muodosta merkittävää kustannuserää, ajoneuvoa kohti. Viranomaisen TURVARADIOversiot ovat kyllä monimutkasempia, mutta niitä tarvitaan vain murto-osa edellämainituista. Muut; HATR, PLSTRL ja ATTRL ovat vielä kohtuullisen siedettävähintaisia huomioiden nykyinen tendenssi elektroniikan komponenteissa.
Ensimmäisenä kustannuksena kuitenkin astuu esille TURVARADIOidean tutkimus, kehittely ja sovellukset. Kenttäkokeillekin on pantava painoarvo, ja onko lakien kehittelykään ilmaista? Tutkimusprojektina tämä saattaisi käydä koti- ja ulkomaisille yliopistoille liikenteen, sosiologian, havaintopsykologian laitoksille, ja heidän rahoitusmenetelmistään en ota kantaa tässä vaiheessa.
Kokonaisuutena järjestelmän kustannukset jäävät kohtuulliselle tasolle. Suomessa on liikenteeseen 'sijoitettu' monen monituista miljoonaa turhempiinkin asioihin ja ainoa 'halpa' lääke; - nopeusrajoitukset, - on sangen epämääräinen vaikutukseltaan laskettaessa liikenteen tappioita mutta johon on helppo vedota kun lukemat kaunistuvat, ja päinvastoin vaatia kiristettäväksi, jolleivät kaunistu.
Minulla on ollut 'käsityksenä' tämän idean kehitysvuosina sarjatuotantolaiteyksikön hinnaksi noin 50;-. Vuosien saatossa juuri elektroniikan kehittyminen on saattanut pitää arvion oikeassa luokassa. Tämä kertaa ajoneuvojen lukumäärä ei ole tolkuton summa, varsinkin jaettuna siirtymävuosille.
Perinteisesti autoilun aikaansaamat kustannukset ovat olleet autoilijoiden itsensä maksamia. Ja 'vähän' enemmänkin. Toivon TURVARADIOn suhteen, että mitään lisäkuluja ei oteta autoilijoilta tämän järjestelmän aikaansaamiseksi. Jo nykyisellään liikenteen osapuolilta peritään maksuja ja veroja niin, että niistä aivan varmasti riittää moninkertaisesti TURVARADIOn tarvitsema summa. Pienellä uudelleenohjauksella löytyy tarvittavat varat vuosien kuluessa ja saamme TURVARADIOn palvelemaan kaikkia osapuolia.
Kun miettii ketkä taloudellisesti hyötyvät onnettomuustilastojen pienenemisestä, kuvaan astuvat vakuutusyhtiöt. Niillä on jo nyt hankaluuksia rahojensa sijoittamisen suhteen, niin TURVARADIOsta tulisi mielekäs panostus lähitulevaisuuden onnettomuuslukujen eli korvauskustannuksien pienentämisiksi.
AIKATAULU
Näin laajaa järjestelmää ei ole mahdollista saattaa toimintakuntoon yhdellä päätöksellä jostain päivämäärästä. Tärkeimmät komponentit ovat PerusTURVARADIO jokaiseen autoon, Viranomaisten TURVARADIOversiot, ja Käyttäytymisenvalvontalaitteet. Nämä kaikki pitää saada 'kerralla' toimintaan jotta idean perusteet tulevat katetuksi. Koska sentään on kyse melkoisesta määrästä ajoneuvoja, tulee 'ylimenoaika' varata riittävän pitkäksi, ilmeisesti vähintäin kolme (3) vuotta. Ensimmäinen vuosi voisi olla 'vapaaehtoinen' asennus, seuraavasta vuodesta maahantuojat velvoitettaisiin sisällyttämään katsastusvarusteisiin TURVARADIO. Perustason sirtymävaiheen päättäisi TURVARADIOn pakollinen asentaminen kaikkiin ajoneuvoihin viidentenä (5.) vuotena.
Järjestelmää täydentäviä ja hyödyntäviä versioita voitaisiin toteuttaa tietysti jo tällä siirtymäajalla ja niiden täysitehoisiin sijoituksiin päästäisiin tämän jälkeen.
Ja kaikki tämä vasta sitten, kun on aikamme pähkäilty: "voiko tälläinen olla mahdollista?", "Siellähän vaan hullut huutelee..", "...ei mitään konkreettista hyötyä ja maksaakin niin perhanasti, että!". Kun olemme aikamme suunniteltu, testattu tekniikkaa, väsätty lakeja, haettu maksajia (?!) ja taivuteltu kansan syviä rivejä (päättäjien jälkeen..).
Onko meillä tällaiseen viivyttelyyn varaa?
PSYYKKISET TEKIJÄT
TURVARADIOn koko merkitys, vaikutus ja tarkoitus on muuttaa Suomessa nykyisin vallitsevaa liikennekulttuuria siihen suuntaan jonne sen tulisi kehittyä kaikkien liikenteen osapuolia palvelevan yhteispelin muodostumiseksi.
Nopeuttaaksemme tätä kehitystä ja pyrkiäksemme hallitsemaan sen suuntaa olen kehittänyt tämän idean välineestä jota kutsun TURVARADIOksi.
Huomattavaa on, että kulttuuri muuttuu hitaasti, itse asiassa sukupolvittain, ja asenteet luodaan ihmisen 7 ensimmäisen elinvuoden aikana. Vanhemmilla on suurin vastuu välittää asenteitaan lapsilleen; koulu ja aikuiskasvatus ovat 'surkeasti' myöhässä. Mutta jokaiselle liikenteen osapuolelle on äärimmäisen tärkeää, sanoisin jopa; elintärkeää, tajuta tämä asioiden järjestys ja pyrkiä jo nyt, tänään miettimään omien reaktioittensa syntyjä ja siten oppia ymmärtämään niitä sekä hallitsemaan mielialojaan liikenteessä. Vain siten kehitys voi hakea halutun suunnan.
TURVARADIO luo mahdollisuuden nopeaan palautteeseen ja vastuuntunteen kehittämiseen, ehkä sillä saamme liikennekulttuurin suuntaa korjattua hiukan nopeammin, kuin sitä ilman. Olen vakuuttunut, että TURVARADIO edellä kuvattuna järjestelmänä pelastaa useampia ihmishenkiä vuosittain, ja sen vaikutus on kumuloituva asennemuutosten johdosta. Ihmeitä se ei kykene tekemään jos me -liikenteen osapuolet emme siihen kykene.
Yksinkertaistettuna käsitykseni on liikenteen tarvitsevan ennenkaikkea vastuuntunnetta.
TUTKIMUS TURVARADION VAIKUTUKSESTA LIIKENNEKÄYTTÄYTYMISEEN
...on looginen seuraus jo ennen kuin järjestelmä otetaan käyttöön. Luonnollista on, että paitsi kotimaisia alan tutkijoita, kiinnostaa tämänkaltainen tahallinen, 'hallittu' kulttuurimuutos liikenneympäristössä kaikkine seurannaisilmiöineen.
Itse olen sekä 'sokea' että jäävi huomaamaan mitään oleellista negaatiota järjestelmässä sekä sen tulevassa käytössä niine piirteineen jotka olen karkeasti hahmotellut tässä luonnoksessa TURVARADIOn olemuksesta. Käsityksenäni on, että Suomi suhteellisen suljettuna liikennejärjestelmänä - siitä todisteena nykyinen itsekäs liikennekäyttäytyminen joka on kyennyt muodostumaan - ja lähes yksikielinen liikenneosapuolten ryhmänä muodostaa mielenkiintoisen kokeilumahdollisuuden, jolla on onnistumisen mahdollisuudet.
Näinollen; jo kansainvälisesti katsoen muodostamme mielenkiintoisen koeryhmän jonka (liikenne)kulttuurin tason kohottamisesta muut maat saavat arvokasta kokemusta. Voi olla, että heiltä (yliopistoilta) saadaan jonkinverran tutkimusrahoitusta, joka on aina keskeinen piirre kaikessa tutkimuksessa.
JAKELUTämä oli alunperin tarkoitus esitellä liikenteen vaikuttajille, mutta nyt luotan teihin, ja julkiseen sanaan jolla saadaan tarvittaessa tietty painostus asioista päättäviin tahoihin. Tämä korvaa alkuperäisen jakelutarpeen ja jäämme odottamaan tulevia kannanottoja oikeissa piireissä.
LOPPUSANAT
Tämä on vasta idea, ehdotus. Tuskin se toteutuu juuri tässä muodossa, ja näine edellytyksineen. Mutta tiettyä ajattelemista se aiheuttanee, toivottavasti myös liikenteen suurimmassa osapuolessa, ajoneuvojen kuljettajissa. Sillä tämän idean oleellisin kohta; - asenteiden muutos, - voi periaatteessa tapahtua ilman mitään tämänkaltaisia välineitä. Ja tässä mielessä jo asiasta keskusteleminen, sen luonteen ymmärtäminen on edistystä.
Aikaisemmin tässä artikkelissa olin viitannut käsitykseeni liikennekäyttäytymisen suhteesta sosiaaliseen ympäristöön. Tähän viitaten kuitenkin kieltäydyn kunniasta puuttua Suomalaisen yhteiskunnan rakenteeseen huolimatta, että se ja juuri se vaikuttaa liikennekulttuuriin ja yhteiskunnan muokkaaminen tekee tarpeettomaksi puuttua erikseen sen osa-alueisiin, joihin liikenne eittämättä kuuluu.
Miksi "TURVARADIO"?
Miksi ei? Nimityksenä se 'toimii', on yksiselitteinen, oikeansuuntaisia mielikuvia synnyttävä (jolloin sen liikennekulttuurimuutosta ohjaava vaikutus jo alkaa) ja helppo. Kuin edeltäjänsä turvavyö. Luonnollisestikin kansan suussa sille tulee erilaisia; yllättäviäkin muunnoksia, sävyjä, mutta lähtökohta on annettava ja joku keinotekoinen nimirakenne, esimerkiksi: Ennakoivan LiikenneTapahtuman Tiedon VälitysRadio Autoilijoille, siis ELTTVRA, josta Eltatvära ja mahdollisesti ELRA olisi jäänyt työnimeksi olisi hävettänyt minuakin.
Tässä on nyt myös huitaistu moneenkin eri suuntaan. Ruohonjuuritasolta on vaikea nähdä kokonaisuutta, ja joihinkin 'omituisuuksiin' liikenteeseen vaikuttavissa laeissa saattaa olla syytäkin, mutta enemmän reaalisuutta ja maalaisjärkeä päättäjille, niin liikennöivä kansa saattaa alkaa joskus vielä uskomaan Teitä. Ja se on paremman ja kaiken hyvän kehityksen perusta. Sen jälkeen on toivoa liikenteen tapakulttuurin pysyvästä paranemisesta.
takaisin kotisivuille