TUPAKKA

..JA TÄMÄ ON KERTOMUS TODELLISUUDESTA

1898-1951

Mitä ilmeisimmin ja kertomuksen mukaan hän oli "isätön lapsi" kuten kaunistellen sanottaisiin.

Ja ajan mukaan hänet annettiin toiselle naiselle kasvatettavaksi. Tämä jäyti Harryn elämää; myöhempinä aikoina suhdetta oikeaan äitiinsä..

Tämä täti, josta en tiedä muuta kuin, että häntä nimitettiin MÜSTER'iksi ehkä saksalaissävyisesti ja oli Harrylle paljon tärkeämpi kuin äitinsä.

 Ja perheeseen kuului Harryä vanhempi tytär: Karin.

Ilmeisesti Karinin ja Harryn välit olivat olleet lämpimät. Hyvistä väleistä on minulle asti säilynyt nämä upean tyylikkäät konfirmaatiomuistolahjat.

Ajat olivat levottomat.

Suomi oli itsenäistymässä ja luokkaerojen vuoksi alkoi Sisällissota jota kutsutaan toisella puolella Vapaussodaksi. Sitä se osaltaan oli irrottauduttaessa Venäjän vallan alta.

Harry otti osaa taisteluun Valkokaartin käsivarsinauhan kera.

Aikuistumisen partaalla Harry joutui/pääsi armeijaan jossa päästen / joutuen laivastoon.

Siihen aikaan riitti, että osoitti pätevyytensä ja kyvykkyytensä tarjolla olevaan tehtävään ja - ilmeisesti - oli suhteita.

Koulutusta ja sen papereita ei niin katsottu. Siksi ei minulla ole aavistustakaan mitä kouluja Harry oli käynyt.

Siten Harrystä tuli vakuutusvirkailija Keskinäisen vakuutusyhtiö Kalevaan. Kohoten aluepäälliköksi Helsinkiin.

Hän oli naimisissa ensimmäisen vaimonsa kanssa josta en tiedä sen enempää äitini perunkirjoituksen perustella, ettei heillä ollut lapsia (siten perijöinä äitini jälkeen).

SIIRI RIIKONEN Ravintola FENNIA Helsinki

"Fennian tytöt" (20-luku?) ---- Siiri Riikonen 16v.

Hän oli tullut sodan jälkeen Helsinkiin ja saanut töitä HotelliRavintola Fenniassa (kivilinna edelleen Rautatietorin Mikonkadun sivulla).

Huolimatta pienikokoisuudestaan ja hentoudestaan, että hänet piti lähettää piiloon hiilikellarin takimmaiseen koloon kun työsuojelutarkastaja tuli käymään.

Koska neiti Riikonen näytti 15-vuotiaalta vaikka olikin jo yli 18-vuotias.

Tuon ajan ravintolatyövälineitä

Harryn työura oli hyvässä vireessä. Kalevan toimipaikka hänellä oli syntymä/kotikaupungissaan Helsingforss'issa - niin kai pitäisi sanoa. (Suomen) Ruotsi oli äidinkielensä.

Arvostuksen ja palkkatasonsa sekä vastuualueen laajuuden vuoksi piti olla asiallinen kulkumahdollisuus. Hänellä oli (perimätiedon mukaan) Amerikkalainen auto: Chevrolet. Ja sitä varten ajokortti:

Kortti uusittiin sittemmin Porvoossa jossa hän oli aluetarkastajana 30-luvulla -  joka selittää auton tarpeen.

Saadessaan uuden asemapaikan Vaasasta Harrya muistettiin läksiäislahjoin.

NIILO SIRÊN

Siirikin oli ollut aiemmin naimisissa Niilon kanssa mutta avioliitto julistettiin mitättömäksi Niilon ollessa suljettuna mielisairaalaan pitkäksi aikaa.

Joten Siiri oli sitten siten vapaa.

Siiristä tuli nopeasti näppärä tarjoilija ja työpaikkoja oli useampiakin kuten "Ekbergin kahvila" Bulevardilla ja  "Voimistelijan Kahvila" kai Nikolainkadulla lähellä Erottajaa.

Sekä sitten hyvä työura "kansainvälisessä Ravintolavaunuyhtiössä" joka oli ranskalainen makuuvaunuyhtiö jolla oli myös ravintolavaunuja VR:n kaukojunissa

Helsingistä Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Kuopioon ja Viipuriin, Jyväskylään, Ouluun, Vaasaan...

 

ANEKDOOTTI:

Helsingistä Viipuriin. Iltajuna.

Perillä henkilökunta asettui levolle ratapihalle jätettyyn vaunuun.

Nukkuivat hyvin - sikeästi...

Siniset salamat leiskuivat!

Pelästyneesti tytöt kimmahtivat tuijottamaan allasvedettyjen verhojen takana sinistä leiskuntaa!

" Olemmeko joutuneet helvetin salamointiin!?"

Varovasti kurkistettiin verhojen raosta: mitä kummaa...

Iso, tumman musta savuinen halli? Haalarimiehiä...

Työnjohtaja tuli pyytämään anteeksi ravintolaväeltä: "..kun tuo toinen vaunun puskuri oli halki ja sitä sähköhitsaten korjattiin täällä veturipajassa.."

Siiri ja tytöt saivat siis armonaikaa...

HARRY EKSTRÖM

Ja Helsingissä Harry tapasi viehättävän naisen: Siiri Sirênin.

Sieltä (ilmeisesti) Harry tapasi Siirin. Ihastui ja menivät kihloihin. Vuottakaan en tiedä. Ehkä ja oletettavasti ennen Talvisotaa...

Siirin pikkusisko, [kuvankaunis] Aili oli myös ajautunut Helsinkiin ja kihloissa sittemin naimisissa Arthur Mühlbergin kanssa.

Ehkä 1938 sillä muistan heillä olleen seinäryijy jossa oli tuo vuosiluku ommeltuna kookkain numeroin olohuoneen seinällä muistona.

Aili Mühlberg n. 60-luvulla työpisteessään Stocmann'in 5 kerros pakkaamossa

ANEKDOOTTI

Harryn oikea äiti oli jo tuona aikana jossakin vanhusten asuntolakodissa Helsingissä.

Äitini oli käymässä siskonsa, Ailin luona Kalevankatu 55:ssä Harryn kanssa. Olikohan kyseessä uuden morsiamen ensiesittely äidilleen?

Äitinsä tuli jonkun naisystävänsä kanssa käymään ja tutustumaan Siiriin.

Mutta - kas - Harry tarjosi naisvierailleen likööriä... Ja tarjosi vielä "pikkutilkan" lisää.. Ja vielä..

Lopulta vanhat naiset olviat niin hiprakassa kuin miten sattuikaan.. Tuskin pääivät ovesta Kalevankadulle ja miten lie kotiasutokotinsa...

Siiri paheksui Harrya juottaa äitinsä noin humalaan! Mutta Harry nauraa käkätti, että mitähän asuntolan johtajatar sanoo kun mammat tulevat ympäri kännissä takaisin...!?

Ja Harry oli epäileväinen äitini ammatin suhteen ja halusi Siirinsä pois noin epäsiveellisestä ammatista kuin mitä tarjoilijan ammatti oli.

Siiristä tuli kotivaimo.

...noin 1939 alkoi Harry alkoi oirehtia, yskähdellä ja kurkussa oli "pala" jota ei saanut millään pois.

Tutkimuksessa todettiin sen olevan kurkunpääsyöpäpesäke. Harry oli polttanut tupakkaa nuoresta kuten silloin oli tapana osoittaa miehuuttaan ja aikuisuuttaan.

Tästä johtuen hänet julistettiin palvelukseen kelpaamattomaksi Talvisodan alkaessa.

Hän sai toisen työpaikkakunnan lähetettynä aluetarkastajaksi Vaasaan. Sillä Harryn koti- ja äidinkieli oli ruotsi joten Vaasa oli oiva paikka hieman sairastelevalle miehelle.

Hän kierteli Länsi-Suomen (vai pitäisikö sanoa Västerna Finnland's distrikt) tarkastajana.

Kaleva-yhtiössä oli sääntönä, ettei samasta perheestä saanut olla kahta henkilöä Kalevan palveluksessa. Asia kierrettiin "näppärästi" kihloista huolimatta: Siiri olikin neiti Sirên... 

Ja miehensä alaisuudessa vakuutushankkijana. Menestyi vallan hyvin. Tosin: Siiri kierteli Vasan ympäristössä jollain miestenpyörällä. Se oli mahdottoman hankala koska

siinä oli tietysti se miestenpyörän runkotanko ja pienikokoinen Siiri ei päässyt kunnolla nousemaan satulaan vaan joutui taluttamaan Vaasan Palosaaren kadun kulmassa

olevan kaivon viereen kiiveten kaivonkannelta sitten pyörän satulaan. Eikä voinut hypätä missään mäessä jyrkässäkään pois pyörän päältä koska ei olisi päässyt takaisin satulaan...

Eräänä kertana Harry tuli vakuutusretkeltään salaperäisen oloisena jota Siiri ihmettelleni arvuutteli.

Takin povitaskusta kurkisteli siniset silmät: pieni valkoinen villikissanpentu. Jolle nimeksi "Kirre". Harrypa oli eläinrakas joten pikkukissasta oli kummallekin iloa.

Kirre osoittautui todelliseksi lemmikiksi ja hyvinkin älykkääksi kissaneidiksi.

Porstuan ikkuna oli auki kesät. Kissaneiti kulki sitä kautta. Tuli syksy: ikkuna kiinni! täällä vetää...

Kirre tuli kotiin, hyppäsi ikkunalle - löi päänsä lasiin!

Huomattiin. Hän naukui portaalla ja hypähti riippumaan kynsin ikkunalaudan alle. Varovasti avattiin ikkunaa ja kissa siirsi kynsikäpäläänsä ikkunanpokan tieltä - ensin toinen - ikkunaa varovasti auki - sitten toinenkin. Ja veti kiipesi hypähti sisälle. Eikä tarvinnut laskeutuaa takaisin alas portaalle . . . Sanoisin: liian älykäs kissaksi...

Mutta tosin naapurin mies tapasi kiusoitella (?), että siitä teidän kissasta saisi hyvät talvirukkaset neidille.... [siis vinoilua "susiparille"]

Koska työ oli kylillä liikkumista niin piti olla sopivat kulkuvälineet. Sota-aikana eivät siviilit saaneet juurikaan bensiiniä.

Joten ei auttanut kuin polkupyöräillä.

Harry oli ostanut uudet kestävät ja laadukkaat ruotsalaiset BALDER-polkupyörät kummallekin.

Anekdootti.

Talvisodan myötä Vaasan taivaalle ilmestyivät korkealla lentävät hopeanhohtoiset koneet. Ne pudottelivat valkeita kimaltelevia ja ihmiset juoksivat sinnepäin hakemaan lentolehtisiä.

Ensimmäinen jyrähdys pelästytti: ne olivatkin pommeja! Hätääntyneet juoksivat toiseen suuntaan..

Vaasaa pommitettiin useampaan kertaan talvisodan myötä.

 

Monet; melkeni kaikki Vaasan asukkaat ryntäsivät varoitussireenien alkaessa ulvontansa kiireesti lähimetsiin!

Siiri totesi, että pommitukset olviat tolkuttoman epätarkkoja; lentopommit putolivat sinne tänne, harva kaupunkiin. Joten harrykin päätteli, että mitä jräkeä on juoksennella pitkin metsiä kun siellä saattoi saada pommin päähänsä yhtä kaikki kuin kaupungissa. Joten: he seurasivat Vaasan pommituksia kotitalonsa ikkunoista molloin missä päin jysähtää... Talo hypähtää ja ikkunat helisevät...

Selvisivät sotapommituksista siten paljon mukavammin kotilämmössä.

 

Siiri ja Harry olivat jossain (vakuutus-?)matkoilla kun taas tuli pommitus Vaasaan.

Palatessaan iltapäivällä kotinsa Palosaarentielle näkivät, että katujen risteykseen oli tullut kolmen pienen pommin ryhmä pommikuoppia peräkkäin risteykseen.

Suurin osa lähitalojen ikkunoista oli rikki ja sirpaleen tekemä reikä oli rännissä.

Josta se oli mennyt hirsiseinän läpi, kaapiston läpi, toisen hirsiseinän läpi ja jysähtänyt uunin muuriin tehden syvän kolon tiilimuuriin.

He menivät toiseen päähän taloa jossa asuivat.

Etsivät Kirreä.

Ei missään! Vaikka kuinka etsivät ja sitten houkuttelivat herkkuruoilla kissaa esiin, ei ketään mitään tullut, löytynyt...

Eihän kissa voinut kadota kun kaikki ovat olivat kiinni ja ikkunatkin - onneksi - ehjät ja suljetut!?

Suruissaan kissastaan sitten alettiin käymään nukkumaan.

Vedettäessä kaksoisHetekaa auki siellä filtin alla oli yhä edelleen tärisevä kissa...

 

Tuosta kaikesta huolimatta Kirren kohtalo oli kaamea kuolema....

Siiri oli huomannut, että naapurin kissakollit piirittivät Kirren'kin kotitaloa...

Siiri pelkäsi että tulee pentuja.

Sulloi kissan pieneen matkalaukkuun kivien kera ja meni ja hukutti sillalta...

Miksi !?!? . . .

Anekdootin anekdootti: lapsuuden kodissani Porvoon kaivokatu 9B:ssä meillä/minulla oli tyttökissa. Nimeltään Pirre. (!)..

Jossain vaiheessa se katosi...

Vuosikymmeniä myöhemmin äitini kertoi, että sitten kun se piha oli täynnä odottavia kollikissoja naukumasssa tappelemassa Kirre-neidon suosiosta. Niin Kirren kohtalo oli sama: matkalaukussa kivien kera Sikosaaren sillalta veteen...

Miksi !?? 

Kirren jälkeen he ottivat kissoja yksin kappalein senkin jälkeen mutta mikään; yksikään ei ollut Kirren veroinen.

Valkeaa kissaa hyvänäpidettiin monin tavoin. Siirin tapana oli vetää kissa selin sääriään vasten kumartua puistelemaan hellästi sitä kaksin käsivarsin.

Eräs seuraava kissa oli sysimusta: MustaPekka nimeltäänkin. Sitä Siiri helli samoin painaen säärilleen kumartuen hellittelynimin - mustan salaman nopeudella MustaPekka

jotekin pyörähti käsissä ja iski neulakuntensä Siirin kasvoihin!   Pelästynyt Siiri veti hyvin hitaasti itseään ja kissa irrotti kynnet kasvoista. Sekään ei ollut Kirren veroinen..

Naapurin mies naureskeli kissaintoiluille.

MustaPekka katosi...  Etsittiin... Ja etsittiin.. Ei koskaan löytynyt.

Naapurin mies tarjosi ostettavaksi mustankiiltäväkarvaisia kissankaarvarukkasia....

Harryn työkyky hiipui.

Harry kävi Ruotsissa Karoliniska Instituutissa saamassa hoitoja kurkunpääsyöpäänsä. Oli myös radiumhoitoja. Niitä anneettiin siten, että potilaan käskettiin pitää paksun raskasta lyijyteräskahvapainoa kaulallaan. Siinä oli pieni kapea reikäkanava josta sisällä oleva aktiivinen radium pääsi säteilemään ja sitä piti pitää siten, että säteilyreikä oli juuri kurkunpään kohdalla tappamaan syöpäkasvainta.

Säteilyn sivuvaikutuksena oli, että Harryn reipas parrankasvu - piti ajaa kahdesti päivässä, että oli siisti vakuutustyön asiakastapaamisissa - hiipui ja katosi: posket ja leuka ja kaula olivat vaaleanpunertavia kuin pikkuvauvan pylly...

Silti oli nielussa kuin  alati palava tulikekäle...

Yritettiin hillitä; poistaa karannutta kasvainta leikkaamalla kielestä kolmiomainen pala pois. Harrylle jäi kaksihaarainen kieli ja hän menetti puhekykynsä. Vain vaimonsa käsitti jotakin mitä mies mökeltäen  yritti sanoa.

Jatkuvat "radiumhoidot" eivät auttaneet. Sitä paitsi ne olivat kalliita toistuvine matkoineen Tukholmaan ja Karoliniska Institut'iin.

Hän sai siirron (pyynnöstään? Oli asunut Porvoossa 1930-luvulla) Porvooseen.

He löysivät syksyllä 1947 hienon kauniin asunnon "Miljoonatalosta" joka oli saanut nimensä siitä, että valmistuttuaan 30-luvun alussa, oli ensimmäinen talo Porvoossa joka maksoi yli miljoonan markkaa (1,4 miljoonaa).

Sieltä näkyi länteen ja itää korkealta kolmannesta kerroksesta jyrkän kalliomäen myötä.

Siiri odotti. Lapsi tulossa . . .

He menivät naimisiin Porvoossa loppuvuodesta.

PUUTEAIKA RAJOTUKSINEEN

Harryn tuskat olivat hirvittäviä..

Hän oli saanut morfiinia ja sitten morfiiniruiskun ja ampulleja kotiin. Vaan ne eivät auttaneet riittäneet.

Päivät yöt hän käveli keittiössä pöydän ympäri. Tuska liekehti nielussa.

Liekö Miljoonatalon siinä huoneessa olisi vielä se sama lautalattia johon Harry oli parissa tuskan vuosissaan  keittiön pöydän ympäri päivää yötä kuluttanut kehärenkaannmuotoisen kulumauran...

Silti Harry oli äärimmäisen ihastunut lapseensa ~ minuun...

Aikakauden tapojen vastaisesti - naiset; äiti hoitaa lapset - Harry leikki kanssani kontaten (!) lattialla poikansa kanssa.

Pikku-Eddiltä kysyttiin: "Vart'ede Pappa's mone?" Isällä oli jo kalju päälaki.

Vanhempiani huvitti valtavasti kun minä pikkuvauvapoikana haroin korvista ympäri päätäni kiertäen ylös päälaelleni - "Täällä!" osoitin onnistuneesti että tiesin missä oli "Papan kuu!"

Ja: "Vart'e din nesa?" aiheutti samanlaisen käden haparointikierron kasvoillani nenäni löytämiseksi..

Olin runsaan puolivuotias.. Ja suurimman osan kolmesta ikävuodestani oli Helsingin HYKS Lastenklinikalla.

[1948]

Harry sai 50-vuotispäivillään hopeapäisen kävelykepin.

Oli tapana aikoinaan syntymäpäiväsankarin tullessa miehen ikään puolivuosisataiseen.

Vas. Kerttu Ackman, [ehkä:] Seija Ackman, ?. Hildur Stark, [Ehkä:] Müster, Aili Mühlberg, Harry Ekström 50v. Eino "Tomi" Tommola [poika ja isä] ja Siiri Ekström

Vuoden (1950-1951) vaihteen jälkeen Harryn tila vain huononi.

Alkoi olla lopun merkit..

Hänet otettiin Porvoon Sairaalaan. Kuvattiin "röntgensairaalassa", ei mahda mitään..

Mutta Harry ei päässyt tupakasta eroon. Enää... Eikä olisi auttanutkaan. Oli - ilmeisesti - nuoruudestaan asti poltellut "miehekkyyden" merkeissä kuten sen ajan (ja nyky...?) aikuisuuteen kuului.

Tavalliset tupakat eivät enää riittäneet: "North State" ei ollut enää mitenkään riittävä nikotiinin tuskaan. Hän poltti JYMYä; väkevintä piipputupakkaa mitä mistään saatavissa oli. Kääri siitä sätkiä ja veti posket lommollaan hetken helpotusta tuskasta ... Muttei syöpään..

Porvoon Sairaalastakin hän sai "potkut" kolmasti ja vielä viimeisellä elinviikollaan; rikottuaan sääntöjä: karkasi kylpyhuoneeseen polttamaan Jymy-sätkiään...

Paksua kitkerää sinistä savua oli polvista  asti  - kattoon........

Joten hän oli sitten kotonaan kun:

Käsittämättömän hirvittävät tuskat raatelivat eikä mikään auttanut morfiinikaan...

Olin sattumalta juuri silloin kotona sairaalasta. Lasten sänkyni oli siirretty keittiöön, että isäni sai olla "rauhassa" sairastaa kammarin puolella.

Tuli helmikuu...

Pimeän hämärä ilta. 7.helmikuuta 1951...

Harry istui isossa nahkanojatuolissa tuskissaan  henkeään haukkoen; kouristellen.

Äitini seisoi avuttoman neuvottomana katsoen rakkaimpansa käsittämättömiä tuskia.

Harry viittasi pöydällä olevaa lääkepulloa ja Siiri kiirehti kaatamaan lusikkaan lääkettä...

Mutta Harryn olo kiristyi: hän jäykistyi, ponnahti kaarelle polvitaipeiden ja niskansa varaan . . . Silmänvalkuaiset muljahtivat ja hän vavahteli hetken...

Ja romahti hervottomana nojatuoliin luisuen velttona alemmas.

Hädissään Siiri veivasi puhelimesta sairaan numeroon: sieltä kerrottiin, että ambulanssi on nyt Vessöössä ja kestäisi puoli tuntia ennekuin se ehtisi Porvooseen...

Elämänsä pisimmän tunnin kuluttua Siiri avasi oven ambulanssimiehille jotka tarkistivat ja totesivat tilanteen: kuollut.

He hakivat paarit ja kantoivat Harryn viimeisen kerran kotoaan.

Olin keittiössä kuullut suljetun oven läpi nuo äänet.

Kun sitten äitini sai astuttua lapsensa luo, olin kysynyt: "Eikö Pappa tule enää?"

Äitini oli tyrmistynyt kysymyksestä mistä olin se "tiennyt"?

Hän oli niin poissa tolaltaan ettei kyennyt itkemään.

Osoittautui, että isäni oli päivää ennen kuolemaansa käynyt Porvoon Sosiaalitoimistossa kertoen, että häneltä on jäämässä vaimo ja lapsi. Että rahaa ei enää ole lainkaan.

Josta  seuraavana päivänä sosiaalitoimiston naisvirkailijat tulivat katsomaan Ekströmin tilannetta. Pitikö paikkansa?

Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Siiriä niin loukkasi kun naiset tutkivat ja etsivät, ettei vaan missään olisi ollut rahaa tai arvoesineitä. Kurkistivat tutkivat kaikki kapit,

laatikot nurkat paikat (kotietsintä siis) ja ottivat pankkikirjat käyden niiden kanssa kyseisissä pankissa tarkistamassa paljonko tileillä on rahaa...

Mitään ei ollut. Kaikki rahavarat olivat käytetty Harryn hoitoihin; sairaalamaksuihin ja radiumhoitoihin  Ruotsissa "Karoliniska Institut"issa... 

Vasta kahden viikon kuluttua aviomiehensä kuolemasta Siiri purskahti itkuun..

Ja itki itkemistään, miltei puoli vuotta itkua tuli ja tuli ja tuli . . .  Se oli rakkausavioliitto . . .

No.

Olihan Siirillä sentään työpaikka: Keskinäisen Vakuutusyhtiö KALEVAn virka.

Saatuaan poikalapsensa hoidon järjestymään vanhemman pariskunnan Aino ja Ville Kotilaisen iltahoivissa Siiri jatkoi käyntejä Balder-polkupyörällään ympäri Porvoon maalaiskunnan kyliä tehden vakuutushankintatöitä.

Ihan hyvin ne onnistuivat ja vakuutussopimuksia tehtiin.

Mutta: ilmeisesti; olettaakseni hänen "työtoverinsa" olivat olleet loukkaantuneita Harryn ja Siirin 'petoksesta' kahden samaan perheeseen - ja vielä vuosikausia "susiparina" ilman papin ja kirkon siunausta - kuuluneen työsuhteesta vakuutusyhtiön työntekijöihin vastoin selvää sääntöä.

Ja/tai naispuolisen kollegansa (yleensä) savustamiseen ulos työpaikastaan (lainkaan katsomatta, että tämän pitäisi pystyä elättämään itsensä ja sairaan lapsensa) joten he keksivät oivan keinon: rouva Ekströmin tuodessa uusia solmimiaan vakuutussopimuksia. Työ"toverit" menivät samojen asiakashenkilöiden puheille tarjoten heille "vielä edullisemman vakuutuksen" jolloin vakuutusasiakas tietysti maksoi jälkimmäisen sopimuksen mukaisesti vähän vähemmän vakuutusmaksua. Ja jätti tietysti maksamatta Siirin aikaansaaman vakuutussopimuksen mukaiset maksut. Eli, vakuutusasiamies Siiri Ekströmin vakuutukset raukesivat.

Jossain vaiheessa - ilmeisesti tulospalkkauksen vuoksi ulos - hän joutui jäämään työstään. Etsimään muuta työtä selvitäkseen (ei silloin ollut edes eläketurvaa puhumattakaan työttömyysturvasta - elämisen kustannukset piti anella sosiaalitoimiston henkilöiltä joilla oli täydellinen taloudellinen valta "alamaisiinsa". Kuten tajuttiin tuosta juuri kuolleen miehen "kotietsinnästä" vaimon tuijottaessa tyhjyyteen.)

Polkupyörällä Porvoon, eli Borgån ympäristössä. Minnes sairas poika siksi aikaa?

Työhän oli kuten todettu, iltapäivästä myöhään iltaan. Porvoon Maalaiskunnan kyliä joiden nimiä vielä etäisesti tuttuina muistan.

Siiriä lupautuivat auttamaan Kotilaiset.

Aino ja Ville Kotilainen asuivat Myllymäenkadulla puutalon yläkerrassa. Siellä sain hoitoa ja leikittämistä selvästi äitiäni vanhempien "varaisovanhempien" turvallisessa huomassa.

Kauan myöhemmin luin hautapaadesta: Aina ja William Kotilainen.. Pentti Kotilainen. Tragedia heidän perheessään alkoi valjeta.. Osan menetyksestään he korvasivat minulle..

Olen kiitollinen heille lapsuuden turvastani sekä äitini auttamisesta.

Hauta on hoitamaton.  Haluaisin kunnostuttaa sen. Mutta...

VAIN TYHJÄ MALJAKKO KERTOO UNOHDUKSESTA . . .

Siiri alkoi/joutui tekemään siivoustöitä.

Porvoon rikkaimmat palkkasivat kukin erikseen "viikkosiivoojan"; "Siiri-tädin" auttamaan huushollinsa siisteydestä lähes kotiapulaisen tavoin mutta päivä kerran viikossa tai kahdessa viikossa.

Weckström, Smolander, Slätis, Timgren, Rosendahl ja monia . . .

Mutta...

En pysty lopettamaan tupakointia. Se on aivan fyysinen ja looginen mahdottomuus.

Koska en ole vielä (:-) polttanut ensimäistäkään savuketta...

Äitini ei koskaan "varoittanut" minua polttamisesta. Mutta kertoi vähän kerrassaan isäni kohtalosta sitä myötä kuin ikäni myötä lisääntynyt käsityskyky alkoi ymmärtämään kaikkea sitä

mitä isäni ja äitini olivat saaneet kokea tupakan käsittämättömästä voimasta ihmisen elimistöön. Riippuvuus ja sitten syöpä siitä. Ja taloudellinen elämän katastrofi...

"Aino-sedän" ja "Ville-tädin" muistoksi vielä Juornaan omakotitalosta 80-luvun alussa löytyneet leikellyt lehdenrepalesivut:

Suomen Kuvalehti Nro: 19~5 1923

sivukuvat luettavana org.scannattuina

(TAKAISIN ARKEEN)