2006
Suomen kansantaloutta tulee yhä vaikeuttamaan tuotantojärjestelmien omistussuhteet.
Perinteisenä aikana - Suomen ollessa säännöstelty lintukoto - suomalainen teollisuus oli suurelti joko valtion tahi yksityisten suomalaisten sukujen omistuksessa.
Saadakseen parhaan tuoton nämä omistajatahot sijoittivat; investoivat tuotantovälineisiinsä sekä henkilökunnan koulutukseen että olosuhteisiin.
He tunsivat vastuuta ennenkaikkea yritystään kohtaan. Siitä hyötyi myös Suomi, laaja-alaisesti katsottuna.
80-luvun talouselämän murroksen myötä perheyhtiöt muuntuivat julkisiksi osakeyhtiöiksi myyden merkittävän osan tahi kaikki osakeomistuksensa perheen ulkopuolisille tahoille. Valtiovalta halusi rahoittaa olevat ja tulevat suurinvestointinsa ulkopuolisella rahoituksella, keräämällä osakepääomaa.
Kummassakin tapauksessa seurasi yleensä myös päätösvallan menettäminen, ennemmin tai myöhemmin.
Arpa oli heitetty.
90-luvun laman yhteydessä yhtiön edun ohitse ajoi omistajien etu. Se erosi edellisten omistajien (valtion tai perhedynastian) eduista että omistus oli liikkuvaa: se siirtyi helposti ja hanakasti nopean tuoton perään.
Yritysten oli vastattava omistajien tuottavuusvaateeseen suhteellisen tuottavuuden parantamisella. Ja se tapahtui yleensä ja yhtäläisesti "karsimalla kuluja"; säästämällä ja vähentämällä henkilöstökuluja.
Eräässä suuryrityksessä se tehtiin vaikka henkilöstökulut olivat n. 4% kokonaismenoista! Yrityksen tuloksen muodostuminen seurasi pääsääntöisesti kansainvälisiä raaka-ainekustannus- ja tuotteiden myyntihintoja...
Näin pitkäaikaisista strategisista toimijoista tuli lyhytnäköisiä pikavoittojen metsästäjiä!
Kun päätös osakeomistuksen hajauttamisesta pääomien toivossa (?) oli tehty, takaisinpaluu ei ollut enää reaalista. Sillä päätösvalta oli pääosin mennyt saman tien.
Rahan omistaja päättää rahansa käytöstä. Tosin: voitot ovat pääomittajan, tappiot hajautetaan muille...
Näin annoimme globaalille maailmantalouden tahdolle periksi ja nyt siitä saavat maksaa - eivät asiasta päättäneet - vaan tavallinen kansa.
Siitä kiitos.