Koska…

Näemme – jos uskallamme katsoa, että – ihmiskunta on taakka maapalloon ekosysteemille, joten ihmisten summaa tulee rajoittaa.

En käyttäisi termiä ”vähentää” sillä sitä on liian usein käytetty, väärin perustein.

Koska ihmisen(-kin) pyrkivät ottamaan oman osansa tarjolla olevista resursseista niin tällä ihmisyksilömäärällä ei kaikille riitä – joten niistä taistellaan.

Tällä taistelulla on rajansa; Maapallon resurssit.

Joten.

SE vietti joka ajaa ihmiskunnan yksilöitä toisia yksilöitä vastaan niin tulee saada ohjattua; käännettyä järjelliseen yhteisöllisyyteen ihmiskunnan tulevaisuuden suojaamiseksi ja turvaamiseksi.

Sillä….

Olemme vielä hyvin primitiivisen; sanoisinko eläimellisen (anteeksi eläineliöt) vaiston ohjaamia: ”VAHVIN VOITTAA!”

Ehkä. . .  Aikansa. Kunnes maapallo kyllästyy ihmisistä. Kyse on ainoastaan ja pelkästään luonnon laeista.

Ne eivät ole ”hyviä” eivätkä ”pahoja”. Ne vain ovat. Emmekä kykene niitä muuttamaan, piirunkaan vertaa . . .

Ihmisen; ihmiskunnan tulee vain hyväksyä ne – sellaisina kuin ne ovat. Ja: emme – edes – tiedä niistä; niitä ”puoliakaan½” sanoisinko – asiantuntemattomuuttani: edes Tuhannes- MiljardisOsaa…

Että. Näillä laeilla mitä havaitsemme lähiavaruudessa (jotka vaikuttavat Heliosfäärissä) on meidän ”tultava toimeen”.

Tämä on lähtökohta. Ja perusta. Ihmiskunnalle.

Sen säilyttämiseksi joka meillä on, niin Meidän tulee muuttua.

MUUTOS – PERUSTE                

Ihminen; ihmistaimi on ohjattavissa sen kaltaiseksi kuin tarvitaan.

Niinhän on tapahtunut aikojen alusta; ihmiskunnan alusta; ihmistaimen, lapsen alusta. SE ympäristö johon hän on syntynyt; vaikuttaa hänessä aivan alusta syntymäsekunnilla. Oppia heti hengittämään, hiukan liikkumaan ja – ennenkaikkea – huomioimaan, reagoimaan siihen hahmoon joka on äitinsä.

Äidin, ja perheensä vuorovaikuttaa pienokaisen mielentilaan; ajatuksiin opastaen tätä – jäljittelemään omia eleitään, äännähdyksiä kiinnittääkseen äitihahmon huomion tarpeisiinsa.

Näin lapsi sopeutuu; oppii niihin asioihin joita hän näkee ja kokee varhaisuutensa aikana.

TÄMÄ on se mihin elämänasenne perustuu lapsuuden; nuoruuden, varhaisaikuisuuden myötä.

Siksi. Siksi tämän syntymästä nuoruuteen tulee olla suvaitsevainen lähi- ja sittemmin kaukoympäristönsä suhteen.

Itsensä puolustaminen on ihmisen perusvaistoissa. Sen korostuneisuutta kuvataan termillä: aggressiivinen. Tämä on – suoraan – periytymä eliö- eläinmaailmasta.

”Vahvin voittaa!”

Joka sotii täysin ihmiskunnan loogisia, fyysisiä reunaehtoja vastaan.

Maapallolla ei ihmiskunnalla ole ”tilaa” valloittaa enempää maapallon resursseja ”oman käyttöönsä”. Sillä ”maapallo” luonnonlait eivät ole ihmisen kumottavissa; eivät edes ylitettävissä.

Joten. Rajojen ylittäminen ihmiskuormalla katkaise – ei nyt kamelin – vaan maapallon kantokyvyn. Mutta: vain ihmiselämän resurssien suhteen eliöt monimuotoisuudessaan ja yksilökuoleman hyväksymisessä kapinoimatta vie eliömaailmaa ”eteenpäin” vielä kun ihmiskunta on saastuttanut elinympäristönsä asuin- ja elinkelvottomaksi.

Oleellisena on kilpailun; yksilö- ryhmä- yhteisöiden keskinäisen kilvoittelun hiivuttaminen pois kasvatuskulttuuristamme. Maailman laajuisesti.

Siis: ottelut (ken paras? kuka nopein? ken korkeimmalle? kuka pisimmälle? kuka kestävämmin? kuka syvimmälle? Ja: kuka ensin!?

Se – EHKÄ – pelastaa ihmiskunnan lopulliselta tuomiolta. Jota ovat monet uskonnot saarnanneet mitä erilaisimmin tavoin ja sävyin . . .

Koko kilpailuyhteiskunta tulee kesyttää – juuri niin: KESYTTÄÄ! – sopeutumiskelpoiseksi maapallon luonnon kanssa.

Tästä päästään yhteisöllisyyteen kasvamiseen.

Jokaisella meistä on oma luonteensa johon vaikuttaa edellä mainittu/kerrottu/hahmoteltu ’varhaiskasvatus’ ja opetus sekä oppiminen . . .

MUUTOS – ASENNE

Täten . . . Toivon nuorten ohjautuvan yhteisöllisyyteen kaikkien – siis kirjaimellisesti kaikkien; joka ainoan – parhaaksi säilyttääksemme ihmiskuntamme selviytymiskykyisenä tulevien kriisiaikojen läpi – kohdataksemme suurimman haasteen minkä eteen meidät aika saattaa.

Tämä on Ihmiskunnan TOISEKSI VAIKEIN TEHTÄVÄ

Jonka jälkeen pääsemme sen vaikeimman ongelman ratkaisun pohtimiseen. Tosin:

Nykytiedon/olettamuksien (TARPEETON YLIPYYHITÄÄN) mukaan meillä on enää/korkeintaan 5 maapallon vuosimiljardia aikaa..

MUUTOS – KESYTYS

Edellä on hahmoiteltu reunaehtoja täytettäväksi lähitulevaisuudessa – ennen kuin tärvelemme kotiplaneettamme ihmis(!)asuin/elokelvottomaksi.

Se näyttää käyvän varsin näppärästi.

Kehitys on kyettävä pysäyttämään. Se käy vain ihmisluontoa muuttamalla. Kuten edellä todettu: luomaan – kirjaimellisesti – kestävän kehityksen ihmiskuntakulttuuri.

Kulttuuri – ihmisten välinen sopeutuva, tasa-arvoinen ja edellisiin määreisiin ohjautuva – käyttäytyminen.