2006
Kuntauudistuksen tarve on tässä valtapoliittisessa kädenväännössä katoamassa jonnekin mielipide- ja kannanottopolemiikin usvan taakse.
Jota pysyttäisiin asiassa, tulee palauttaa kuntauudistuksen tarkoitus mieleen.
Ensin syy, miksi meillä on kuntia.
On historiallisiin tosiasioihin perustuva. Ja se on tiedonvälityksen puute.
Aivan samoin perustein kun Englanti hallitsi 1800-luvulla Intiaa, piti paikan päällä olla henkilö; His Majesty of India Viceroy, Intian Varakuningas, koska monia päivänpolttavia asioita piti saada ratkaistua järjellisessä ajassa ongelmien ja tuhojen välttämiseksi koska emämaahan, Englantiin lähetetty viesti ja viestinviejä palasi Englannin kuninkaan päätös sinetillä vahvistettuna vasta 8 - 9 kuukauden kuluttua!
Suomi osana Ruotsin kuningaskuntaa oli samoin "suuren veden takana" ja viestin vieminen ja tuominen pikku- ja keskikokoisissa asioissa olisi jäykistänyt hallinnoinnin lopullisesti, oli ymmärrettävää, että tarvittiin päättäjiä lähemmäs tapahtumia. Purjelaiva, ja soutuyhteydet sekä ratsukon viemä Kuninkaan Posti takamaille kesti viikkoja joten kaupunkeihin, kirkonkyliin ja maalasitaajamiin piti saada auktoriteetti päätös- ja toimeenpanovaltuuksin.
Tästä "ikiaikaisesta" hallintomallista periytyi lukuisa määrä kuntia, kuntahallintoja ympäri Suomen. Niillä piti olla valtaa selviytyäkseen tehtävistään.
Niillä on valtaa, myös tänäpäivänä.
Hallinnon reunaehdot ovat muuttuneet radikaalisesti.
Liikenne ja erityisesti tietoliikenne on mullistunut täydellisesti.
Tietoa on saatavissa myös liikkuvalle, liikkeessä olevalle ihmiselle monin eri tavoin.
Hallinnon reunaehdot ovat muuttuneet radikaalisesti.
Talouselämä ja kuntatalous on mullistunut täydellisesti (katsottaessa vuosisatojen aikajanaa). Kunta talousyksikkönä on rapautunut, eikä ole juuri mitenkään itsenäinen toimija joka pystyisi hallitsemaan kokonaisuuttaan ja toimintaympäristöään.
Ihmiset liikkuvat, raha liikkuu, työpaikat liikkuvat kuten työnantajatkin kuin työntekijätkin. Ihmisen ympäristö elää jatkuvasti muuttuen.
Kuntia käsitellään kuitenkin taloudellisina yksikköinä. Joissain paikoissa, kunnissa tämä toimii kun on riittävästi tulouttavaa (verotulot) toimintaa suhteessa menouttavaan (palvelut).
Suurimmassa osassa Suomea, jopa suurimmassa osassa kuntia tämä taloudellinen tasapaino ei toteudu. Sitä korjataan tulonsiirroilla jotka koetaan maksavissa kunnissa epäoikeudenmukaisiksi ja niitä joudutaan säätämään vähintään vuosittain.
Kuntien keskenään palasteleminen liitoksin ja ryhmityksin tuntuu toimivan enemmän poliittisin ehdoin kuin loogisen (talous-)järjen käytön.
Ei ole muuta lähtökohtaa kuin katsoa sopiva tuottavan toiminnan keskipiste ja rakentaa sen ympärille alueet kattava palvelurakenne joka saattaa kuntalaiset samanarvoiseen asemaan.
Suomessa on kohtuullisesti kasvu- ja tuotantopisteitä joiden ympärille voidaan luoda hallinnollinen ja taloudellinen alue joka pystyy ylläpitämään asukkaidensa palvelut.
Koska Suomi Status Quo on mennyttä aikaa, niin tämän "alueen" tulee olla dynaaminen!
Hyvin toimeentulevan "alueen" tulee laajeta ja ottaa "siipiensä suojaan" suuremman määrän asukkaita ja pinta-alaa huolehtiakseen heistä vähintään perustoimentulon verran.
Samoin; "Kiina-ilmiön" vaikuttaessa "alueeseen" tulee sillä olla oikeus "kutistua" siten, että sen jäljelle jäävä tulo edelleen kattaa pienemmän asukasmäärän tarpeet.
Tämä vähentää keinotekoista taktikointia aluetukien siirtelyssä mielekkäämpään työhön suomalaisten hyväksi.
Tämä ei saa tarkoittaa 2022! jäykkää "Alueliitos" tahi lohkomismenettelyä, vaan näinä tiedonsiirron lahjakkaina aikoina tämä on suoritettava vain ilmoitusluontoisena menettelynä tiedoksi asukkaille, että laskunne menevät nyt (esim.) "Jyväskylä-alueelle" joka on vastuussa teidän tarpeistanne.
Asukastiedot on siten järkevintä säilyttää yhdessä Suomalaiset-päätietokannassa josta vastuullisen alueen viranomaiset ja palvelujen tuottajat saavat ne tarpeiden mukaan käyttöönsä.
Koko Kunta-käsitteestä on pystyttävä luopumaan.
Voidaan käyttää siihen siirtymis- ja sopeutumisaikamallia esim. Suurkunta-menetelmää mutta lopputulos pitää olla hallittu kokonaisuus jossa kasvu- eli tuottokeskukset ovat vastuussa tuloksensa suhteessa muuttuvasta ihmismäärästä.
Hitto! Menihan tuohon aikaa aika tavalla.... 2022 ! V voihan rutto: vähän on vielä tynkäyritys....
Luepa:
SUOMEN KANSANTALOUDESTA
Meillä on ONGELMA vasta siinä vaiheessa kun kansantalous menee ja pysyy miinuksen puolella.
Suomessa on melko vähän luonnonrikkauksia.
Ne ovat sitä pääomaa josta voidaan ottaa rajallisesti niin kauan kuin niitä on olemassa. Suomen perinteinen pääoma on ja on ollut Vihreässä kullassa; metsissämme.
Kansainvälisesti se on kilpailtu ala, emmekä pysty juuri markkinavoimia heiluttelemaan, eli saamaan haluamaamme korvausta myymästämme metsäalan tuotteesta.
Maaperä- ja kaivostoiminta on suhteellisesti pientä kansantaloudellisesti ajatellen. Maa- ja kalastustalous ei tuota juuri mitenkään kansantaloudellisesti Suomelle, olemme tässä mielessä negatiivisia kuluttajia. Näillä tuotantoaloilla haemme lähinnä omavaraisuutta.
Jäljelle jää suomalainen työ.
Eli: ostamme raaka.-aineita ulkomailta (jopa metsäteollisuuden raaka-aineita) ja jalostamme sen pääosin ostoenergialla sekä myös pääosin ulkomailta ostetuilla työntekijöiden elintarvikkeilla ja myymme tuotteet ulkomaille kansainvälisin talousmarkkinoiden määräytyvällä hinnalla.
Erotus näistä on nimikoitu kansantuotteeksi. Pitäisi olla Suomen tuottavuus.
Tätä tuottavuutta kalvaa pahasti ulkomainen omistus. Erityisesti se, että se toimii enemmän tulonsiirtona ulkomaisille sijoittajille kuin että se ottaisi vakavasti suomalaisen ja Suomessa tapahtuvan tuotannon kehittämisen ja investoinnin.
Perusteena; vaikuttimena ulkomaiselle pääomalle on suuruuden synergia; suuremman vahvuus (vaikuttaa ja määrätä kansainvälisiä markkinoita saadakseen haluamansa katteen ja tuottavuuden eli taloudellista voittoa!).
Mikäli olisimme pysyneet "lintukotona", liittymättä Euroopan Unioniin, olisimme näivettyneet nykyistä tahtia nopeammin eriytyneenä pikkuvaltiona kaukaisessa Pohjolassa vailla sanan- ja vaikutusvaltaa. Olisimme vielä pahemmin joutuneet muiden vietäviksi; vikisisimme tahi emme...
Tämä tarkoittaa taantumaa jossa kansallinen tilanteemme olisi vajoamassa ja rapautumassa Eurooppalaiselle reuna-aluetasolle. Mehän olemmehan reuna-alueella...
Se, mitä tulee kansantalouteemme, on sen sijoituskohteet.
Siitä on olemassa kaksi päälinjaa: kilpailukykymme ylläpito ja kasvattaminen. Sekä suomalaisten tasa-arvoisuus.
Niitä on aseteltu napit vastakkain sitten 90-luvun alkupuolen.
Nämä asiat eivät ole; eikä niitä saisi mieltää vastakkaisiksi! Kysymyksessä on yhtäläinen päämäärä Suomen, suomalaisuuden hyväksi!
Kysymys on näkemyseroista toimintatavoissa.
Toinen ryhmittymä haluaa tuottaa mahdollisimman paljon, jotta riittäisi jaettavaa. (runsauden maksimoiminen)
Toinen haluaisi jakaa olemassaolevaa tasapuolisemmin. (tasa-arvoistaminen)
Ongelma taitaa olla siinä jakamisessa.
Missä häilyy se veteen piirretty viiva jonka mukaan jako tehdään?
Tuottavuuteen vaikuttaa sekä teollisuuden investoinnit mukaanlukien työntekijöihin investoiminen, siis koulutus. Että tulevaisuuden työntekijöiden tietotaito ja moraali tuottavaan työhön.
Tähän jälkimmäiseen vastaa yhteiskunta. Etulinjassa ovat em. alueet.
Olemme koko ajan kilpailutilanteessa Suomen ulkopuolisten alueiden kanssa. Haluamme tahi emme.
Jokainen maa asettaa kansalaisensa etusijalle tingittäessä resursseista, haettaessa lisää elämän laatua. Hyvin ymmärrettävää.
Tullaksemme toimeen - vältän sanaa "pärjätäksemme" - on Suomen ja suomalaisten hyvä ymmärtää kokonaisuus.
Joka tässä on törkeästi pilkottu ja yksinkertaistettu. Mutta ehkä sen verran pelkistetty, että saamme siitä jonkinlaisen otteen ja mielikuvan.
Näillä reunaehdoilla Suomi toimii.