Oletteko
koskaan ajatellut; miettineet Helsingin kahta rakennuskompleksia?
Lastensairaalat:
Lasten Klinikka 1947 sekä LastenLinna 1948.
Kummassakin
on päärakenneosuus kaareva.
Miksi?
No
kun . . .
Lapsetkin pelkäsivät sairaalaan joutumista: ”Pelottaa kun pistetään, leikataan eikä äitiä näy~käy moneen päivään..”
Sairaalat
olivat aiemmin aivan tavallisen talon suorakulmaisen näköisiä. Päältä
ja sisältä.
Siksi
– jollekin; joillekin arkkitehdeille ja/tai psykologeille juolahti
mieleen, että ”..häivytetään sairaalamaisuus vaikka tekemällä käytävistä
kaarevia niin ei ole niin sairaalamainen tunne; tunnelma kun käytävät
ovat kaarevat (ja huoneet aavistuksen verran epäsuunnikkaita ettei silmä
havaitse tätä.)
Ajattelijoilta
unohtui tämä, että nuo olivat lasten sairaaloita.
Sinne
joutuvat/päässeet (TARPEETON YLIVIIVATAAN)
olivat siten lapsuuttaan ’kokemattomia’ etteivät käsittäneet
tavallisen talon; suorakulmasairaalan olemusta erottaakseen kaarevien
sairaalarakenteiden olevan ”erilaisia” kuin aiemmat sairaalat.
He,
me; minä opin ”sairaalan” merkitsevän juuri niitä kaarevia päärakennuskäytäviä
joten kaarevista käytävistä itsestään tuli pelottavuuden
symboleita näiden; meidän mielissämme.
Eli;
siis:
Koko
idea ”sairaalattomuudesta” ympäristönään ei saanut sitä merkitystä
”Ei-Sairaala” jota nämä pseudopsykologi-arkkitehdit ajattelivat.
Joten: rakennuskustannuksiin tuli jonkin verran ”kaarevuuslisää”…
Ei
ilmeisesti kovin suurta merkitystä hoitotilojen neliömäärissä mutta
mahdollisuus arkkitehdin tarkoitusten ajatusten toteuttamiseksi ja
korostamiseksi.
Joka
tapauksessa tarkoitus ja ajatus loi ilmiasultaan arkkitehtonisesti kiehtovia
rakennuksia koristeluineen; erityisesti LastenLinna; joka - varsinkin
psyykkisesti hoidettavien lasten elämysmaailmaan. Sekä yleisesti
rakennusarkkitehtuuriin – kuten menneisyyden (toiminnallista
tarkoitushakuisuutta ilmentävät) linnoitukset.