2021
aka: kysymyksiä ilman ihmisen mittaisia vastauksia
30.12.1994 addendum of (from) black & white & grey
Kun
tieteisromaaneissa on aina ollut suosittu perusaihe ulkoisen älyllisyyden
tapaamisesta ja aina se on ollut "selvä" kontakti ja useimmiten
vastakkainasettelu, niin mielessäni kehittyi tahallinen idea, siitä, miten
noudatetaan Haldanen sääntöä:
"Tulevaisuus on ihmeellisempi kuin pystymme kuvittelemaan!" Ja olevaisuus - lisää Eda . . .
Eräässä ajassa, ehkä parhaiten tarkoitukseen sopisi WHITE, havaitaan vähän kerrassaan, parin sukupolven ajan, että yhä useamman mieleen tulee outoja häivähdyksiä, joista ei saa käsitettä ovatko ne hallusinaatioita, unia, alitajunnan viestejä, paranormaaleja ilmiöitä vai mikä on niiden "pienin yhteinen nimittäjä"?
Vasta myöhään heränneiden tutkimusten ja parin asiaan erityisesti perehtyneiden tutkijoiden hahmotusten jälkeen päätellään, että suurten ihmisjoukkojen mutta ei kaikkien yksilöiden mielessä "liikkuvat" tuntemukset joista ei saa "otetta", saattavat olla yhteydenottoja niin erilaisesta todellisuudesta, että ihmiskunta ei pysty käsittämään mitä ja mistä ne ovat peräisin.
Onko tuon todellisuuden ratkaiseva ero esimerkiksi kokoero? Ovatko nuo ajatuksemme kautta esille pyrkivät niin mielettömän kertaluokan verran suurempia että olemme heidän maailmankaikkeuden atomiensa pinnalla olevia elämänmuotoja jotka miellämme heidän atominsa aurinkokunniksi ja tähtisumuiksi - vai päinvastoin?
Vai onko kysymyksessä seuraava; neljäs ulottuvuus, jota emme kykene käsittämään? Ja estääksemme sivilisaatiomme henkisen romahduksen; eivät tule itse kolmiulotteiseen maailmaamme vaan pyrkivät lähestymään tavalla joka tahattomasti tuo mieleemme paranormaalit ilmiöt?
Vai aikajatkumon ero: Heidän "sekuntinsa" on kertaluokkia pitempi, vaikkapa kymmenen miljoonaa meidän aurinkovuottamme?
Tai - kas ;-) päinvastoin....
Tajuamme vain heidän ajatusvärähtelyn pintalaineita mutta emme kykene käsittämään omasta aikaperspektiivistä heidän ensimmäistäkään ajatusta koska vaikka se käsittelisi jotain jonka ehkä kykenemme rajallisesti ymmärtämään, mutta sen ajatusmittakaava saattaa kestää pari miljardia vuotta?
Vai päinvastoin?
Olemmeko niin "hitaita" että mieleemme ilmestyvät ajatukset ovat heidän koko sivilisaation aikajänteen summaantuneita tuntemuksia?
Ehkäpä ei ole mitään järkevää syytä, että rajallisesti edellä kuvatut ihmiskunnan yhteydenoton ongelmat eivät voisi kietoutua toisiinsa; eli yhteyttä yrittävä tietoinen äly olisi sekä aikaperspektiivissä, että ulottuvuuksissaan sekä vielä kokoluokassaan, että lisäksi joissain muissa suhteissa joita emme kykene edes mieltämään, aivan erilaisista lähtökohdistaan molemmin puolin kykenemättömiä käsittämään toisiamme?
aka. kysymyksiä ilman vastauksia